Olimpas tuossa muutaman viikon marraskuun alusta joulukuun alkuun pakkokomennuksella keskellä ei mitään. Muutama lenkki tuli ajettua ja uusia polkuja etsittyä, mutta melko laihoin tuloksin. Kyllä se vaan on myönnettävä, että maastopyörälle soveltuvia polkuja on vain siellä missä niitä A) rakennetaan tai B) kävelee massat. Tuolla metsän keskellä kun ainoat vastaantulijat oli lähinnä metsäkauriit ja peurat, jotka harvemmin samaa polkua alvariinsa ramppaa, saati kuluttaa pintaan polkua. Laitan tuohon alle videon, jonka myötä pääsee nauttimaan suomalaisesta korpimetsästä heikoilla valoilla ja huonohkolla kameralla.

Tuolle viiden viikon jaksolle sattui myös sopivasti muutama lumisateen täyttämä päivä, joten pääsin vähän kokeilemaan Stachen 3″ renkaiden kantokykyä. Kyllähän nuo paremmin pinnalla pysyy kuin perinteinen laihapyörä, mutta ei ole verrattavissa läskiin. Samalla kun tuolla hinkkasi kävelyvauhtia pitkin metsää, niin heräsi taas läskipyöräkuume. Saas nyt nähä mitä tästä taas tulee…

Tietenkin tapani mukaan pistin myös reissun aikana Stachesta jarrun rikki. Tällä kertaa hajos Shimanon M385, eli ihan perussarjan kamaa. Shimppaa en osaa/jaksa alkaa korjaamaan, joten pistin suosiolla tilaukseen uutta kamaa Hopelta.

Perämetsistä huudellen,
Vesku