Kävipäs kerran sellanen asia, että jäi keväällä ajot melko vähälle.  Kaikkee muuta kiirettä ollu ja ajoista tullu tingittyä. Noh, ajattelin sitten fiksuna miehenä jättää myös Tour de Tampereen välistä, kun tuo kuntopohja ei nyt mikään paras ole. Niille, jotka ei konseptia syystä tai toisesta tiedä, Tour de Tampere on periaatteessa Suomen suurin yhteislenkki, jossa ajetaan Tampereen parhaita polkuja 4-8 tuntia erilaisissa porukoissa. Jo pelkästään tuo tuntimäärä satulassa vaatii kohtalaista kuntoa, saati sitten jonosta aiheutuva pieni haitariliike, joka syö mehut jonon hännillä.

Ensimmäistä kertaa tapahtumassa oli myös puhtaasti aloitteleville suunnattu Maastoon Polje! -ryhmä, jonka tarkoituksena on kiertää teknisesti helpohkoja polkuja noin viiden tunnin ajan. Maastoon Polje! -ryhmä kuitenkin kuulosti paisuvan limpputaikinan lailla ja vapaaehtoisista letkan vetäjistä ja perämiehistä oli pulaa. Siispä menin kohteliaana ilmottautumaan vapaaehtoiseksi peränpitäjäksi. Fiksua – erittäin fiksua… Maastoon Polje -ryhmän reitti oli suunniteltu kolmiportaiseksi, jossa vaikeustaso nousi aina siirryttäessä portaalta seuraavalle matkan edetessä. Suunnitelmiin kuitenkin tuli matkassa muutoksia…

Tapahtumapäivään mennessä MP!-porukka oli paisunut huhupuheiden mukaan jo 70-päiseksi laumaksi. Pelimiehenlailla johtava vetäjä Juha pisti porukan kolmeen osaan, joista jokainen ajoi lähes saman alkupätkän Niihaman majalle saakka. Niihamassa porukkaa lajiteltiin lisää, jonka seurauksena MP! 2-ryhmästä tuli teknisesti helpoin, jonka reitti kulki enimmäkseen latupohjia sekä teknisesti helppoja polkuja pitkin. Ryhmät 1 ja 3 kulkivat alkuperäisen reittisuunnitelman mukaisesti, kuitenkin sellaisella erolla, että ryhmä 3 kävi myös hieman teknisemmillä poluilla haastamassa ajotaitoja. Sattuipa välillä myös sellaisia polkuja, joissa myös allekirjoittanut joutui jalkautumaan. Tämä sattui vielä ensimmäisen haasteportaan aikana, mutta vastaavasti reitti oli jouduttu vetämään sellaiseen maaston kohtaan, jossa muitakaan sujuvia vaihtoehtoja ei ollut olemassa.

Reitti kulki Hakametsän jäähallilta Kauppiin, jossa otettiin ensikosketus Tamperelaiseen maastoon. Reitti kulki Kaupin latupohjia ja helpoimpia polkuja pitkin Niihaman majalle, jossa pidettiin alkupuheet porukalle. Itse tyydyin toimimaan taustajoukoissa ja Niihamassa siirryinkin tarpeen vaatiessa 2 ryhmän väliohjaajasta 3 ryhmään vastaavaan rooliin. Niihamasta matka jatkui kohti Atalaa, josta suoritettiin polkuvoittoinen siirtymä Kangasalan aseman kautta Kyötikkälään ensimmäiselle pidemmälle tauolle. Kyötikkälästä käytiin heittämässä pieni mutka Kirkkoharjua pitkin syvemmälle Kangasalan uumeniin ennen palaamista Kyötikkälään. Toisen kerran Kyötikkälästä lähdettiin kohti Kaukajärveä, josta mutkiteltiin Leinolan kautta takaisin Niihaman suunnalle. Linnainmaan nurkilta tartuttiin kuitenkin Suikaleiden houkutuksiin ja käytiin nautiskelemassa lähes takaisin Hakametsään asti kulkeva flow-poluista koostuva kokonaisuus. Reitin loppua kohden haasteportaiden edetessä myös ajettavien polkujen määrä ja haastavuus kasvoi. Kaukajärvellä eräs ryhmässä ajaneista heittikin komeasti itsensä tangon yli putkikamelinsa vikuroidessa alamäessä.

Omat fiilikseni ja materiaalin voi käydä tutkimassa allaolevalta videolta 🙂 Myös ajetun reitin näkee kaikki, jotka tuntevat paremmin ja seuraavat Stravassa.

-Vesku