Kävin maanantaina pitkästä aikaa ajamassa maantielenkin. Edellisestä maantiellä suoritetusta lenkistä on aikaa reilu vuosi, ja sille on ihan hyvä syy. Olen näet törppömagneetti tuolla tien päällä. Viime kerralla ajellessani Pirkkalan lentoaseman nurkilla lähti edessäni vastaantuleva auto ohittamaan toista vain noin 20 metriä ennen omaa sijaintiani. Onneksi itse ajelen yleensä ns. primary line:a pitkin eli autojen oikeanpuoleisten renkaiden tekemässä urassa. Tämä on siinä mielessä hyvä kohta ajella, että siinä on aina – jopa kaiteen kohdalla – vähintään metrin verran väistötilaa reunemmaksi ilman, että tarvii sukeltaa ojaan.

Suomen maanteiden pientareet ovat hyvin vaihtelevan levyisiä, joten mikäli pientareella ajo sallii tämän väistötilan, olen siellä valmis myös ajamaan. Toki leveiden pientareiden kohdalla on tärinäraita monesti jyrsitty melkein puolimetriä tien reunaviivasta pientareen puolelle ja siinä vasta ikävä onkin ajella.

Maanantain lenkillä olikin tarkoitus ajella asfaltilla, mutta myös käydä kokeilemassa matkapyöräni soratiekelpoisuutta. Ja kyllähä tuollanen 2″ renkailla varustettu fillari siellä toimii. Nyt voikin sitten alkaa turvallisin mielin suunnittelemaan kesän kohokohtaa eli reissua Saariston rengasreitille!

-Vesku

PS.