Vesku ja Saana kävivät kokeilemassa Syötteen talvipolku tarjontaa Syöte MTB Winter -tapahtuman merkeissä. Saanan tuoreen maastopyöräilytaipaleen johdosta matkaksi valikoitui Lyhyt & Leppoisa. Matkaa koko lenkille tuli n. 22km ja aikaa kului taukoineen 4h 43min.
Syöttelle saavuimme hyvin levätyn yön jälkeen varhain lauantaiaamuna, sillä perjantai kului taittaessa matkaa Tampereelta välipysähdyspaikkaan Ouluun. Tämä toki tarkoitti, että perjantaina Syötteellä järjestetty Toni Lundin luento 1600 kilometrin Idotarod Trail Invitational -pyöräseikkailusta Alaskassa jäi meiltä välistä.
Syötteellä lauantain sää oli suttuinen. Yön aikana oli satanut noin 10 cm lisää nuoskalunta, mikä varmasti aiheutti muutamia harmaita hiuksia järjestäjien keskuudessa. Lunta tuli myös koko ajan lisää. Ensimmäisenä meillä oli ohjelmassa kasata pyörät ja noutaa numerolaput Romekievarin tapahtumakansliasta. Lapun mukana sai loistavasti Muhkun väreihin sopivat oranssit nippusiteet! Lappujen kiinnittämisen jälkeen alkoi itselläni Saanan rauhoittelu, sillä ensimmäinen massatapahtuma on aina jännittävä. Lisäksi tuoreella harrastajalla on aina vielä lisäjännitystä aiheuttavia seikkoja, kuten matkan pituus, sään vaikeus ja kokemattomuus.
Matkaan syötteen metsiin startattiin klo 10. Nimensä mukaisesti retkemme alkoi leppoisasti siirtymällä paremmille poluille ulkoiluväyliä pitkin. Lunta oli toki satanut runsaasti, mutta ei se 4.8″ renkaan alla juuri tuntunut. Lisähelpotusta ryhmällemme toi se, että kaikki muut ryhmät olivat lähteneet matkaan ennen meitä ja tampanneet lunta jo ennen meitä. Toki matkan varrella oli pätkiä, joissa ei muut ryhmät olleet vielä ajaneet. Edeltävien viikkojen suojasäät olivat syöneet suurimman osan puihin kertyneestä tykkylumesta, mutta muuten maasto oli oikein kaunista pohjoisen talviluontoa. Hieman toki maisemien ihailua laimensi utuinen lumisateinen sää, jonka vuoksi Syötteen alueen maisemia ei juuri 100 metriä pidemmälle nähnyt. Pitää tehdä uusi reissu paremmalla kelillä nauttimaan luonnosta. Syssymmällä sitten….
Itselleni leppoisa vauhti tarkoitti luonnollisesti jonon perällä kruisailua ja ihmisten kanssa juttelua. Oikein virkistävää verrattuna aikaisempiin vuosiin, kun on painanut räkä poskella kieli vyön alla menemään ja pyrkinyt lähinnä välttelemään muita kuskeja. Jonon hännillä olikin varsin tiivis juttuporukka ja juteltua tuli kaikkea maan ja taivaan väliltä jo osin siitä syystä, että yksi häntäkuskeista oli belgialainen ja ensimmäistä kertaa Suomen talvessa pyöräilemässä. Varsin varmin ottein vuokrapyörä kuitenkin reitillä pysyi, vaikka meinasi kuulemma olla vähän viileää liian kevyistä vaatteista johtuen.
Reitit olivatkin varsin hyvässä kunnossa, jopa lumisateen jäljiltä. Ei tarvinut pelätä lainkaan renkaiden uppoamisia. Välillä toki koettiin jänniä hetkiä, kun jäimme reitin varrelle päästämään muita ryhmiä ohi tai tulemaan vastaan. Tällöin piti olla aivan väylän reunassa ja Syötteellä kuitenkin oli lumisen talven jäljiltä vielä noin metri lunta. Tuli itsekin sukellettua hankeen polvea myöten kertaalleen 😀
Kokonaisuudessaan paluu muutaman vuoden tauon jälkeen Syöttelle oli oikein mahtava. Ensimmäistä kertaa toki yläasteen leirikoulun olin kyseisissä maisemissa talvella, mutta siitä huolimatta olo oli paikoin kuin olisi kotiin saapunut. Tapahtumana Syöte MTB Winter oli loistava kokemus, jota suosittelen kaikille läskipyöräilijöille. Nykyisessä tarjonnassa on varmasti jokaiselle jotakin reissujen ollessa kokeilemastamme Lyhyt & Leppoisa aina pitkään ja yli yön retkiin asti.
-Vesku
Koska olen todella aloittelija maastopyöräilyssä, valitsimme Veskun kanssa lyhyimmän lenkin eli Lyhyen & Leppoisan. Kaltaiselleni aloittelijalle Lyhyt & Leppoisa ei kuitenkaan ollut lyhyt eikä leppoisa lenkki. Voin laskea valitettavasti vielä yhdellä kädellä kerrat, joilloin olen istunut läskipyöräni selkään, joten yli 20 kilometrin pyöräreissulle lähteminen talvisessa utuisessa lumisateessa ei ehkä ollut parhaimpia ideoitani. Tsemppasin ahkerasti, mutta lopulta voimat eivät vain riittäneet, ja selvisin matkasta noin puolet. Olen silti ylpeä siitä, että lähdin Syötteelle näin kokemattomana, ja pärjäsin niinkin pitkälle.
Saavuimme Syötteelle varhain lauantaiaamuna, ja lunta pyrytti. Kauhukseni sain huomata, että lumisade ei ollut hellittääkseen ennen lähtöä – eikä oikeastaan koko reissun aikana. Olin rohkaissut itseäni sillä, että väylät tulisivat olemaan putsatut, ja sää aurinkoinen, jolloin pysyisin varmasti pystyssä. Nyt edessä oli kuitenkin karu todellisuus, jossa edellisen ajajan tekemä ura meni oitis umpeen lumipyryn vuoksi, ja kaikki keskittyminen piti käyttää siihen, että pyörällä pysyi pystyssä. Pelotti.
Kaatuminen ei minua haitannut, vaikka sitä tuli tehtyä kuutisen kertaa – ja kun Syötteellä kaatuu, uppoaa vyötäröön asti. Eniten minua harmittaa, että ajamiseni ei ollut sujuvaa, vaan hataraa ja epävarmaa vaappumista. Pyöräilystä tai maisemista on vaikeaa nauttia, kun kokoajan pitää keskittyä vain yleiseen selviytymiseen ja pystyssä pysymiseen. Olisi ollut mukavaa jutella muiden pyöräilijöiden kanssa, ja toisen lenkin vetäjän kanssa vaihdoinkin muutaman sanan, mutta pitkälti keskityin pääni sisäiseen mantraan ”Pidä katse viiden metrin päässä edessäpäin, niin et kaadu. Pidä katse viiden metrin päässä edessäpäin, niin et kaadu. Pidä katse viiden metrin päässä edessäpäin, niin et kaadu.”
Itseni kaltaiselle oikeasti aloittelijalle Syöte MTB Winter oli liian raskas kokemus, joka tosin opetti paljon maastopyöräilystä ja etenkin talvipyöräilystä. Osaan nyt hahmottaa lenkkien pituuksia paremmin, samoin kuin omaa jaksamistani ja kuntoani. Aika on kullannut hieman muistoja, sillä Syötteeltä poistuessani en olisi voinut edes kuvitella koskaan palaavani sinne. Nyt olen kuitenkin sisuuntunut ja sisäistänyt sen, että hyväksi ei tulla kuin harjoittelemalla. Suunta tästä on vain ylöspäin, ja ensi Syöte MTB Winterissä voisin päästä jopa maaliin asti!
– Saana
PS. Video reissusta tulee lähiaikoina, kun editoinnista selvitään! 🙂
Eksyilylenkit 