Kävimpäs eksymässä oikeen urakalla ja vielä periaatteessa ihan tutuilla poluilla. Kerran aiemmin oon Karkunvuoren alueella ajellut ja nyt ajattelin, että käyn katselemassa josko löytäisin reitin moottoritien yli. Samalla ajattelin tutustua Koivistonkylän Prisman takana olevaan metsälänttiin polkujen osalta. Paljo siellä ajettavaa on, ja kyllä lopulta reitti motarinki yli löyty. Mitä nyt suuntavaisto ja kartanluku epäonnistui lievästi, ja loppujen lopuksi ylitin Karkunvuoren kolmeen kertaan. Jos nyt vaikka enskerralla vittis luottaa kompassiin ja kartalta löytyvään sijaintiin.

Aloitin eksymisen nousemalla Prisman taakse harjun päälle, josta löytykin kohtalaisen nopeasti ja helposti ajettava polkupätkä. Tämä pätkä tosin johti mäkeen, joka oli ajettavissa vain alaspäin…ja minä olin menossa ylös. Pienen tunkkaamisen jälkeen pääsin nauttimaan kalliobaanoista ja oliskin voinu melkeen kuvitella ajelevansa Kaupissa tai Nokialla. Kallioilla on joskus ollut jonkin sortin rakennuksia kivijaloista päätellen, mutta nykyään ei ollut edes seiniä jäljellä.

Seuraava tehtävä olikin löytää hengissä selvittävä alaspäin vievä polku pois kalliolta. Onnistuimpas siinä polunpäitä tutkaillessani ajamaan jonkun ikivanhan tornin jäänteisiin ja sukeltamaan kissamaisella notkeudella matoperspektiiviin. Sitten löytyi erään kivijalan vierestä ajettava polku, josta pääsin pieneläintenhautuumaalle ja edelleen TAKK:n parkkipaikoille. Nokka kohti itää ja Karkunvuoren polkuja. Otin riskin ja ajoin omakotitaloalueen pensasaitojen takana menevää polkua, ja tällä kertaa riski kannatti ottaa, koska löytyi kohtalainen polku 100 m siirtymää varten.

Karkunvuoren juurelta random polun pää, joka lähti ylöspäin. Sinnehän tuota piti päästä. Yritin pitää suunnan itään, ja aina kun mahdollista, kääntyä etelään. Matkalta löyty muutama tutunoloinen polun pätkä, mutta reissua on joskus tullut taitettua sen verran maitohappohöyryissä, ettei varsinaisesta suunnasta mitään hajua ollut. Polut olivat hyväkuntoisia ja ajettavia. Löytyi seasta muutama muurahaisenpolkukin, joille eksyin. Lopulta autojen melusta päätellen pääsinkin Karkunvuoren yli, mutta kartanluvun epäonnistuttua asiaa varmistaessa päädyin vielä kerran ajamaan motarin pohjoispuolelle. Kartanlukuvirheen toteutin Hallilan nurkilla, jossa ajelin Pehkusuon laidalla, mutta jostain syystä pää ei pelannut sen vertaa, että olisin hoksannut olevani eteläpuolella vaikka kartta ja Garminin kompassi niin väittivät.

Eksyttyäni pohjoiseen toteamaan, että perseelleen meni, piti tietenkin kiduttaa itseään vielä ajamalla ylämäkiä uudelleen eteläpuolelle. Kiukkua täynnä tulikin sitten puskettua kerrasta vuoren yli vieläpä varsin kohtalaisella vauhdilla. Videolla enemmän varsinaisesta polkujen etsimisestä.

-Vesku